Perinteet ja historia

Ammattikunnan historiaa lyhyesti

Vuonna 2019 90 vuotta täyttänyt Päällystöliitto perustettiin Viipurin vanhassa linnassa juhannuksena 1929. Liiton nimeksi päätettiin Suomen Aliupseeriliitto. Liiton nimi muutettiin Toimiupseeriliitoksi vuonna 1974 ja nykyinen nimi - Päällystöliitto - otettiin käyttöön vuonna 1989 liiton 60-vuotisjuhlakokouksen päätöksellä.

Aliupseereille kuului itsenäisen Suomen armeijan alkuaikoina vapaa muonitus. Koska heillä oli oikeus ottaa ruokansa kuivamuona-annoksina, syntyi varsinkin poikamiesten keskuuteen epävirallisia ruoanpito-osuuskuntia. Näistä kehittyi pian varsinaisia kerhoiksi katsottavia yhteisöjä. Hankittiin kerhotiloja, joihin pyrittiin saamaan erilaisia vapaa-ajan vietto mahdollisuuksia.

1920-luvun alkupuolella kerhoja toimi jo lähes kaikissa joukko-osastoissa. Puuhakkaimmiksi järjestömiehiksi osoittautuivat Viipurin varuskunnan aliupseerit, jotka perustivat varsin pian varuskunnallisen aliupseeriyhdistyksen, johon kuuluivat kaikki alueella toimivat kerhot.

Koko maan käsittävän aliupseeriliiton perustaminen tuli varsin pian esille valtakunnallisten yhdistysten toiminnan yhdistäjänä. Sotaväen päällikölle, kenraalimajuri Aarne Sihvolle tulleiden perustamisanomusten johdosta hän kutsui koolle neuvoa-antavan kokouksen. Perustamispäätöstä pidettiin niin tärkeänä, että kokoukseen oli määrätty armeijan koko johto.

Vastustuksesta huolimatta sotaväen päällikkö valtuutti 3.3.1928 Viipurin aliupseeriyhdistyksen neuvottelemaan kaikkien joukko-osastojen aliupseerikerhojen kanssa “Suomen Aliupseeriliitto” -nimisen keskuselimen perustamisesta. Myönteiseen päätökseen vaikutti mm. 6.4.1919 perustettu Upseeriliitto. Koska Upseeriliitto oli perustettu ennen Sihvon tuloa sotaväen päälliköksi, hän ei halunnut sitä lakkauttaa, vaan antoi luvan myös Aliupseeriliiton perustamiseen.

Ehdot olivat varsin tiukat. “Liiton tarkoitusperän tulee olla puhtaasti aatteellinen ja on sen toiminta suunnattava aliupseerien sivistys- ja urheilurientojen edistämiseen sekä isänmaallisen hengen ja sotilaallisen velvollisuuden tunnon kehittämiseen”, määriteltiin päätöksessä. Sotaväen päällikkö ei myöskään hyväksynyt mitään poliittisia tai taloudellisia tarkoitusperiä liiton toiminnassa, eikä sitä saanut rekisteröidä.

Poliittisesta toiminnasta liitto pitäytyi tiukasti erossa, mutta muutoin edellisen lauseen sisältö jäi käytännössä toteutumatta. Taloudellis-sosiaalisten etujen ajamisesta tuli ennen pitkää liiton tärkein toimintakohde.

Puolustuslaitoksen vakinaistamisen yhteydessä annettiin myös palkka-asetus. Palkka pysyi periaatteessa lähes muuttumattomana aina vuoteen 1937 saakka, paitsi että vuosina 1932-34 valtion virkamiesten jopa palkkoja alennettiin.

Aloite oman marssilaulun saamiseksi liitolle on vuodelta 1948. Johtokunta julisti SAULI –lehden huhtikuun numerossa kilpailun laulun sanoiksi. Kilpailuehdoksi oli asetettu mm. että sanat ovat liiton ja aliupseerien työtä kuvaavia ja sen henkeen sopeutuvia. Kilpailuaika päättyi 1.9.1948.

Palkintolautakunta katsoi ensimmäisen sekä toisen palkinnon kiistattomasti kuuluvan vääpeli Heikki Väisäselle Oulusta. Voittaneesta runosta ”Päivää päin” kilpailulautakunta lausui arvostelussaan mm. seuraavaa: ”Esillä olevien marssien joukosta se on taiteellisesti korkeatasoisin ja sävellettynä iskevin ja parhaiten mieleenpainuvin. Se on runomitaltaan virheetön, poljento on ryhdikästä ja loppusoinnut ovat onnistuneita. sisältö on itsenäinen, vapaa vanhojen tunnettujen marssilaulujen vaikutuksesta. Hengeltään se on miehekäs. Rakenteeltaan marssilaulu muodostaa ehjän ja harmonisen kokonaisuuden”.

Kun näin oli saatu sanat liiton marssilauluksi, oli seuraava vaihe hankkia sille sävellys. Johtokunta päätti järjestää sävellyskilpailun, johon osallistumiskutsu julkaistiin SAULI –lehden numerossa 3/1949. Määräaikaan mennessä 15.6.1949 oli saapunut yhdeksän sävellystä. Arvostelulautakunta tuli sellaiseen tulokseen, ettei ensimmäistä palkintoa voitu jakaa kenellekään. Sen sijaan ehdotettiin annettavaksi II palkinto ja kaksi III palkintoa. Koska kilpailun tarkoituksena oli saada marssi, joka tulee yleiseen käyttöön, ei lautakunta suositellut tulosten vahvistamista, joten kilpailulla ei saavutettu täysin toivottua tulosta. Näin ollen käännyttiin musiikkikapteeni Artturi Ropen puoleen, että hän ottaisi tehtäväkseen marssilaulun sävellyksen tekemisen – hän kun oli monien tunnettujen marssien tekijä.

Kilpailulautakunta muodostettiin uudelleen ja heidän arvosteltavakseen annettiin em. kilpailun kolme palkittua sävellystä sekä mus.kapt. Ropen kaksi sävellystä. Lautakunta asettui yksimielisesti kannattamaan I ja II sijalle Ropen sävellyksiä sekä muut aikaisemmin kilpailussa olleet sävelmät seuraaville sijoille palkintojärjestyksessä. Liiton johtokunta hyväksyi lautakunnan ehdotuksen, joten Ropen sävellys tuli hyväksyttyä marssilaulun säveleksi. Myöhemmin Rope suoritti sovitukset soittokunnalle ja kuorolle suorittaen kaiken työn ilman korvausta lahjoituksena liitolle.

Näin oli liiton 20 –vuosipäiväksi saatu oma marssilaulu, jonka ensiesitys oli säveltäjän johtamana Helsingin alipäällystökerhossa syyskuun kolmantena sunnuntaina vuonna 1949 pidetyssä juhlatilaisuudessa. Myöhemmin on marssilaulu hyväksytty myös Kanta-aliupseerkoulun kunniamarssiksi.

Luonetjärven Varuskuntasoittokunta on nauhoittanut marssin. Sen on sovittanut kapellimestarina toiminut sotilasmestari Esa Koponen.