Ammattikunnan historiaa lyhyesti
Vuonna 2009 80 vuotta täyttänyt Päällystöliitto perustettiin Viipurin vanhassa linnassa juhannuksena 1929. Liiton nimeksi päätettiin Suomen Aliupseeriliitto. Liiton nimi muutettiin Toimiupseeriliitoksi vuonna 1974 ja nykyinen nimi - Päällystöliitto - otettiin käyttöön vuonna 1989 liiton 60-vuotisjuhlakokouksen päätöksellä.
Aliupseereille kuului itsenäisen Suomen armeijan alkuaikoina vapaa muonitus. Koska heillä oli oikeus ottaa ruokansa kuivamuona-annoksina, syntyi varsinkin poikamiesten keskuuteen epävirallisia ruoanpito-osuuskuntia. Näistä kehittyi pian varsinaisia kerhoiksi katsottavia yhteisöjä. Hankittiin kerhotiloja, joihin pyrittiin saamaan erilaisia vapaa-ajan vietto mahdollisuuksia.
1920-luvun alkupuolella kerhoja toimi jo lähes kaikissa joukko-osastoissa. Puuhakkaimmiksi järjestömiehiksi osoittautuivat Viipurin varuskunnan aliupseerit, jotka perustivat varsin pian varuskunnallisen aliupseeriyhdistyksen, johon kuuluivat kaikki alueella toimivat kerhot.
Koko maan käsittävän aliupseeriliiton perustaminen tuli varsin pian esille valtakunnallisten yhdistysten toiminnan yhdistäjänä. Sotaväen päällikölle, kenraalimajuri Aarne Sihvolle tulleiden perustamisanomusten johdosta hän kutsui koolle neuvoa-antavan kokouksen. Perustamispäätöstä pidettiin niin tärkeänä, että kokoukseen oli määrätty armeijan koko johto.
Vastustuksesta huolimatta sotaväen päällikkö valtuutti 3.3.1928 Viipurin aliupseeriyhdistyksen neuvottelemaan kaikkien joukko-osastojen aliupseerikerhojen kanssa “Suomen Aliupseeriliitto” -nimisen keskuselimen perustamisesta. Myönteiseen päätökseen vaikutti mm. 6.4.1919 perustettu Upseeriliitto. Koska Upseeriliitto oli perustettu ennen Sihvon tuloa sotaväen päälliköksi, hän ei halunnut sitä lakkauttaa, vaan antoi luvan myös Aliupseeriliiton perustamiseen.
Ehdot olivat varsin tiukat. “Liiton tarkoitusperän tulee olla puhtaasti aatteellinen ja on sen toiminta suunnattava aliupseerien sivistys- ja urheilurientojen edistämiseen sekä isänmaallisen hengen ja sotilaallisen velvollisuuden tunnon kehittämiseen”, määriteltiin päätöksessä. Sotaväen päällikkö ei myöskään hyväksynyt mitään poliittisia tai taloudellisia tarkoitusperiä liiton toiminnassa, eikä sitä saanut rekisteröidä.
Poliittisesta toiminnasta liitto pitäytyi tiukasti erossa, mutta muutoin edellisen lauseen sisältö jäi käytännössä toteutumatta. Taloudellis-sosiaalisten etujen ajamisesta tuli ennen pitkää liiton tärkein toimintakohde.
Puolustuslaitoksen vakinaistamisen yhteydessä annettiin myös palkka-asetus. Palkka pysyi periaatteessa lähes muuttumattomana aina vuoteen 1937 saakka, paitsi että vuosina 1932-34 valtion virkamiesten jopa palkkoja alennettiin.
Sodan jälkeen poistettiin kaikki sen aikana maksetut erikoispäivärahat ja luontaisedut (myös vapaa muonitus). Tämä merkitsi katastrofia jo ennestään toimeentulon alarajoilla eläneille aliupseereille. Palkkausasioiden hoitaminen tuli Aliupseeriliiton työssä yhä keskeisemmäksi. Vasta 1960-luvulla palkoissa saavutettiin jonkinlaista edistystä.
Taloudellisen aseman kohentuessa vuosien saatossa liiton tärkeäksi tavoitteeksi nousi jäsenistön yhteiskunnallisen aseman ja arvostuksen parantaminen. Tavoitteisiin on pyritty ja päästy painottaen erityisesti koulutuksen merkitystä.
Päällystöliiton jäseniin ovat lähes kaikki miespuoliset kansalaiset tutustuneet asevelvollisuutensa ja kertausharjoitustensa aikana. Kukapa ei muistaisi tiukkailmeisiä ja kuuluvaäänisiä kanta-aliupseereita, joista on väännetty niin monta legendaarista kaskua. Mutta ajat muuttuvat, niin myös aliupseerien osalta. Yhtenäispäällystöjärjestelmän käyttöönoton ja koulutuksen uudistuessa 1970-luvun puolivälissä aliupseereista muodostettiin toimiupseereita.
Yhteiskunta kehittyi edelleen ja niinpä vakinaisessa palveluksessa olevien sotilaiden koulutusuudistus 1980-luvun lopussa tuotti nykyisiä opistoupseereita Lappeenrannassa. Maanpuolustusopistossa valmistui vuosittain noin 250-350 uudenmuotoista 2,5-vuotisen peruskoulutuksen saanutta opistoupseeria.
Liiton pitkään vaatimaan upseerien yhteiseen koulutusjärjestelmään siirryttiin vuonna 2001, jolloin ensimmäiset oppilaat aloittivat opiskelun uuden koulutusjärjestelmän puitteissa.
Opistoupseerikoulutus päättyi vuonna 2003 viimeisen peruskurssin päättyessä. Jatkokurssit päättyivät 2013. Opistoupseerit ovat osa puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen henkilöstöä aina 2030-luvulle asti.
Tänä päivänä Päällystöliiton jäsenet palvelevat mitä moninaisimmissa tehtävissä maa-, meri- ja ilmavoimissa sekä rajavartiolaitoksessa ja niiden aselajeissa. Tehtävät maalla, merellä ja ilmassa vaihtelevat kouluttajasta lentäjään, aluksen päällikköön, tekniikan ja elektroniikan ammattilaiseen, huoltoon ja henkilöstöhallintoon.
Päällystöliitto ei ole ainoastaan ammattijärjestö, joka hoitaa jäsentensä edunvalvontaa, vaan se on myös “urheilujärjestö”. Urheilu on aina kuulunut kiinteästi liiton toimintaan. Liiton jäsenet ovat kunnostautuneet monissa kilpailuissa sekä kansallisessa, että kansainvälisessä mittelössä.
Vanhempi väki muistaa varmaankin ammunnan MM-ennätysmiehen Vilho Ylösen, joka toi monissa olympialaisissa Suomelle mitaleita Myös nimet Väinö Markkanen (olympiakultaa Tokiossa 1964), Esa Kervinen, Seppo Mäkinen, Jaakko Minkkinen ja Juhani Laakso ovat muita MM-tason mitalimiehiä. Ampumahiihdon mainetta piti yllä hiihdon puolella Antti Tyrväinen (olympiahopeaa Squaw Valleyssa 1960). “Susi-Kalle”, Kalevi Oikarainen osallistui pitkän kilpailu-uransa aikana kahdesti MM-kisoihin ja olympialaisiin voittaen kultaa, hopeaa ja pronssia.
Mainittakoon, että Sapporossa v. 1972 ampumahiihtoviestissä Suomen joukkue koostui pelkästään liiton jäsenistä ja se voitti hopeamitalin 4 x 7,5 km:llä.
Nimet Esko Saira, Juhani Suutarinen, Heikki Ikola, Mauri Röppänen ja Harri Eloranta ovat urheiluväelle tuttuja.
Suomen kansan lempilapsi, yleisurheilu, kuuluu tietenkin tiiviisti liiton jäsenten harrastuksiin. Maailman huipulla ovat olleet sellaiset miehet kuin Ilmari Salminen, Hannu Posti, Antti Viskari, Paavo Pystynen ja Tapio Kantanen.
Tämän hetken aktiivisista huippunimistä voidaan mainita liiton jäsenistä suunnistaja Reijo Mattinen Lahdesta ja nuori lupaus Mikko Hölsö Keuruulta sekä vakiokiväärillä MM-kultaa Italiassa voittanut myöskin keuruulainen Jukka Salonen ja samoissa kisoissa joukkuekultaan yltänyt Kalle Leskinen. Sotilaiden meri-5-ottelussa kultaa ja kunnia on ulkomailtakin tuonut Sami Sorri Kirkkonummelta. Myös naiset ovat rynnistäneet huipulle. Vanhempi merivartija, kivääriampuja Helena Juppala omaa vakiokiväärin sotilaiden Suomen ennätyksen yleisessä sarjassa pistemäärällä 587.
Liitto toimii myös perinteiden vaalijana. Osallistumme yhdessä maanpuolustusjärjestöjen kanssa erilaisiin tapahtumiin mm. messuille, näyttelyihin ja perinnetilaisuuksiin. Olemme vuosien varrella tukeneet sotakoulujen päätöstilaisuuksissa uusia ammattiin valmistuneita opistoupseereita stipendein, priimusmiekoin ja kannustuspalkinnoin.